Tapahtuman kummi ja mentorit

Minttu Mustakallio

Loistefestarin kummina toimii tänä vuonna näyttelijä Minttu Mustakallio, joka on tehnyt lukuisia kehuttuja rooleja muun muassa Kansallisteatterin lavalla.

Minttu arvostaa jokaista nuorta, joka lähtee mukaan tapahtumaan:

– Kunnioitan jokaista nuorta teatterintekijää, joka uskaltaa lähteä mukaan esiintymään julkisesti Loistefestarille ja teatterin monimuotoiseen viidakkoon. Parhaimmillaan teatteri on parasta maailmassa, se voi tuoda iloa samalla sekä tekijälle että katsojalle, ja teatterin mukana nuori voi kokea suuria elämyksiä! Voi tutustua uusiin ihmisiin, saada ystäviä, oppia puheilmaisua ja esiintymistaitoja, joista on hyötyä monella alalla, löytää luettavaksi tekstejä ja kirjoja, joista ei aiemmin ollut hajuakaan. Teatterin avulla voidaan käsitellä helppoja ja vaikeitakin aiheita, ja uskon, että taiteen kautta me ihmiset voimme vaikuttaa maailman kulkuun. Nämä eivät ole mitään ihan pieniä asioita. Teatterin tekeminen, seuraaminen ja katsominen on kasvattavaa, sivistävää ja opettavaista. Minullekin, joka päivä!

Ammattilaismentorit

Lorenz
Backman

Lorenz Backman on näyttelijä, juontaja, mielenvalmentaja ja Pelasta muistisairas ry:n toiminnanjohtaja.

Motto: ”Rohkeinta elämässä on olla oma itsensä”.

Marc Gassot

Haluan olla kannustamassa nuoria teatterintekijöitä, koska rakastan teatteria ja koska olen itsekin ollut nuori teatterintekijä. Aloitin näyttelemisen koulunäytelmissä, joista siirryin lukionäytelmien kautta Ylioppilasteatteriin ja sieltä teatterikouluun. Mielestäni mikään ei tuo vastaavaa kiihkoa, kuin elävän yleisön edessä esiintyminen. Se on pelon ja hurmion liitto!

Teijo Eloranta

Perustyötäni on näytteleminen, ohjaaminen ja opettaminen. Improvisaatiokin on tullut tutuksi vuosien myötä.
Kuten niin monasti ratkaisevan tärkeiksi osoittautuvissa asioissa – minunkin ammatinvalintani tapahtui onnellisen sattuman johdosta. Kaveripiirissä joku harrasti teatteria ja houkutteli mukaan. Itse en olisi uskaltanut moista ajatellakaan.
Teatterin tekemisessä on tärkeintä yhteisöllisyys – mahdollisuus kokea ja/tai tuottaa jotain yhteistä.

Mentoriksi lähdin, koska pidän tärkeänä sitä, että nuorilla harrastajilla on mahdollisuus saada rakentavaa ja kannustavaa kritiikkiä alan ammattilaisilta.

 

Elena Leeve

Marjaana Maijala

Olen helsinkiläinen freelance näyttelijä. Viime vuosina olen näytellyt enemmän kameran edessä, elokuvissa ja tv-sarjoissa, mutta juuret ovat teatterin lavalla, koulun näytelmäkerhosta ja Klitsusta aloittaen.

Näyttelemisen on parasta mitä tiedän. Olen unelma-ammatissani, johon päädyin harrastajateatterin kautta, sitten Teatterikorkeakouluun opiskelemaan ja ammattiin.
Näytellessäni saan esittää toista ihmistä, eläytyä hänen maailmaansa ja kertoa hänen kauttaan asioita, jotka voivat olla myös minulle uusia. Yleisön kanssa maailman jakaminen on palkitsevaa ja ihanaa.
On todella mielenkiintoista kohdata nuoria teatteriuransa alkuvaiheessa, nähdä heidän tekemäänsä näyttämötaidetta ja toivottavasti auttaa heitä eteenpäin. Odotan yhteisiä oivaltamisen ja oppimisen hetkiä.

Tuomas Rinta-Panttila

Olen valmistunut vuonna 2003 Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi ja tänä keväänä valmistun samasta paikasta teatteriohjaajaksi. Olen myös ns. sivutoimisesti tehnyt esityksiin valoja ja ääniä sekä suunnitellut lavastuksia. Toimin siis hyvin laaja-alaisesti teatterin saralla.

Mistä tahansa positiosta katsottuna parasta teatterissa minulle on esityksen etsiminen, löytäminen ja löytyminen; se miten yhdessä haravoidaan alati tiivistyvää mahdollisuuksien kenttää ja vähitellen jonkinlainen hahmo alkaa siilautua, kunnes lopulta päädytään sen hetken kirkkaimpaan mahdolliseen näkyyn, lopulliseen esitykseen.

Teatteri ei mitenkään itsestään selvästi ole kuitenkaan aina ollut elämässäni; löysin sen pariin lukioikäisenä. Olin mukana sekä Narrin että Annantalon nuorisoryhmissä ja näissä kokemuksissa kyllä ehdottomasti lepää teatteritaiteellinen perustani. Myöhemmin olin siviilipalveluksessa Narrissa, jossa vedin omaa ryhmääni ja sittemmin olen ollut monenakin kesänä ohjaajana Meriharjun teatterileireillä.

Olen itse kokenut saaneeni huiman määrän oppia, intoa, iloa, kokemuksia ja ystäviä näistä moninaisista hetkistä harrastajateatterin parissa ja siitä syystä koin miltei itsestään selväksi velvollisuudekseni lähteä mukaan Loistefestarien mentoriksi. Vaikka ei se tietenkään mikään velvollisuus ole. Se on ILO JA KUNNIA! Hyviä festareita kaikille!

Alina Tomnikov

Teatterin tekemisessä minun osa-alueeni on näytteleminen. En ole koskaan ollut kiinnityksellä teatterissa, mutta olen vieraillut monissa. Rakastan sitä kun jokainen esityskerta on omanlainen riippuen yleisöstä ja juuri sen illan tunnelmasta. Teatterissa yleisön kanssa hengitetään samaa ilmaa.

Teatterin tekemisessä, kuten myös kameratyössä, minut lumosi tarinankertominen ja yhteisöllisyys, vaikka teatterissa ja kamerassa onkin eri keinot kertoa. Mutta silti ajatus on sama, välitetään tunteita ja tarinoita. Siellä myös muodostuu oma pieni perhe, jonka kanssa yhdessä tehdään jostain asiasta tai ilmiöstä näkyvää taiteen kautta.

Teatterin tekemisessä minulle on tärkeintä se, että tehdään yhdessä ja on aikaa kokeilla, hakea, mokailla ja löytää.

Itselleni teatteri oli lapsena ja nuorena supertärkeä paikka. Sellainen missä hyväksyttiin juuri sellaisena kuin on. Siellä oli turvallista, koki olevansa arvokas ja vapaa. Jokainen on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavana! Tätä ajatusta haluan mentorina Loistefestareilla välittää.

Mari Anttonen

Olen esittävien taiteiden sekatyöläinen, teatteripedagogi, puheilmaisun opettaja, tarinankertoja, lausuja, sanataideohjaaja ja puhetaiteen sekä luovuuden puolestapuhuja.
Olen toiminut viimeiset vuosikymmenet puhe- ja draamataiteen lehtorina vapaan sivistystyön kentällä korkeakoulussa sekä avoimessa yliopistossa, ohjaten ja opettaen mm. näyttelijäntyötä, puheilmaisua, lausuntaa ja tarinankerrontaa.

Tarinat ovat kiehtoneet minua aina, pienestä pitäen olen ollut utelias tutkimaan ja hämmästelemään elämän ilmiötä ja ihmismieltä. Teatteri on kuin elämän tutkimuslaboratorio jossa saa turvallisesti syventyä elämän ihmeisiin ja ihmisyyteen koko kirjossaan.

Teatterin tekemisessä tärkeintä on luottamus, luovuus, vapaus, ajatusten liikuttelu ja yhteistyö.

On ilo ja kunnia olla mukana jakamassa omaa ammattitaitoa ja osaamista tässä loisteliaassa porukassa. Kaikille on äärimmäisen tärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi sekä saada tehdystä työstä palautetta joka ohjaa eteenpäin.

Iida-Maaria Lindstedt

Olen Iida-Maaria eli Iitu Lindstedt, valmistunut Pietarin Teatteritaiteen akatemiasta näyttelijäksi ja Turun taideakatemiasta teatteri-ilmaisun ohjaajaksi.

Olen työskennellyt sekä maakuntateattereissa että helsinkiläisellä vapaalla kentällä ja ohjannut harrastajaryhmiä. Olen ollut Loistefestivaaleilla 20 vuoden aikana esiintymässä, juontamassa ohjaamassa ja mentorina, tapahtuma on nostalginen ja rakas, huippusiistiä olla mukana! Toivon tekijöille tekemispöhinää, kutkuttavaa jännitystä, toisten tukemista, rajojen ylitystä ja unohtumatonta viikonloppua!”

Emmi Komlosi

Olen koulutukseltani teatteriopettaja ja tällä hetkellä työskentelen osallisuuden ja ilmiöpohjaisen oppimisen suunnittelijaopettajana Helsingin työväenopistossa. Olen opettanut freelancerina paljon erilaisia erityisryhmiä sekä lapsia ja nuoria. Minulle teatterissa on tärkeätä erityisesti kaikki se, mitä teatterin ja taiteen kautta voi oppia itsestään, muista ja maailmasta.

Kasvaminen ei ollut minulle(kaan) aina helppoa ja koen, että taiteen ja teatterin parissa sain sellaista tukea, jota en saanut muualta. Tämä on syy, miksi olen lähtenyt alalle. Tämä on myös yksi monista syistä, miksi myös tulen mieluusti mentoriksi Loistefestareille. Odotan innolla nuorten tekijöiden kohtaamista ja keskusteluja heidän kanssaan.

Serafina Minerva

Teen Helsingissä nuorten kanssa töitä nuoriso-ohjaajana. Käytän teatterin ja draaman eri muotoja työkaluna, aina kun sille on tilausta ja tarvetta. Olen koulutukseltani teatteri-ilmaisun ohjaaja.

Teatteri on kiehtonut minua, niin kauan kuin muistan. Minua viehätti ja viehättää ajatus muuntumisesta, toisten silmin katsomisesta. Olen tehnyt pitkään improvisaatioteatteria, joka mahdollistaa hetkessä elämisen ja puhtaan kontaktin toiseen, jossa jokaisella aistilla on oma tehtävänsä.

Teatterin tekemisessä tärkeintä on saada sydän läikähtämään, sekä oma, että toisen.

Lähdin mentoriksi, koska haluan ennen kaikkea tukea sitä vimmaa ja erityislaatua, joka pursuaa nuorista harrastajista.

Reetta Myyrä

Olen koulutukseltani teatteri-ilmaisun ohjaaja(AMK) ja nuoriso-ohjaaja. Perustyötäni on nuorten teatteriryhmien ohjaaminen ja soveltavan teatterin, kuten draamatyöpajojen ja forumteatterin tekeminen.

Minut innosti nuorena teatterin maailmaan teatteriharjoitteiden ja esitysten mahdollistama ”villiintyminen”, miten vapauttavaa onkaan saada ilmaista kaikkia tunteita ja olla hetken kuka tahansa! Tärkeintä teatterissa on minulle vuorovaikutus ja yhteys, yhteys itseen, maailmaan, työryhmään ja yleisöön.

Loistefestari on mahtava paikka nähdä mitä maailmalle ja nuorille kuuluu – ja kokea se inspiroivalla ja energisellä tavalla esitettynä!

Tiina Piispa

Toimin päivätyössäni lastenteatterissa tuottajana sekä yleisötyösuunnitteljana. Lisäksi teen silloin tällöin keikkaa teatteri-ilmaisun ohjaajana ja esiintyjänä.

Itse innostuin teatterista yläasteikäisenä, kun paikallislehdessä olleen jutun perusteella uskaltauduin hakemaan harrastajateatterin kesänäytelmään näyttelemään. Sillä tiellä ollaan!

Teatterin tekemisessä on mielestäni tärkeintä se, että sitä tehdään porukalla kohti yhteistä tavoitetta. Eri ihmisten erilaiset vahvuudet pääsevät esille ja yhteisestä ponnistuksesta syntyy parhaillaan mieletön elämys – niin tekijöille kuin katsojillekin. Teatteri on ainutkertainen, herkkä ja vaikuttava laji.

Lähdin mentoriksi, koska toivon nuorten saavan teatterialan ammattilaisten kannustusta ja näkemyksiä harrastukseensa, samoin kuin itsekin aikoinaan sain.

Kenneth Siren

teatteriopettaja, esiintyvä taiteilija

Teatterissa tärkeintä on tutkiminen ja uuden kokeileminen taiteellisessa prosessissa. Opetuksessa tämä tarkoittaa, että niin esiintymistä kuin esitystäkin harjoiteltaessa toiminta perustuu osallistujien oman luovuuden, ideoinnin ja itseohjautuvuuden tukemiseen.
Esitykseni ovat yleensä katsojaa osallistavia ja olen kiinnostunut viemään teatteria epätyypillisiin paikkoihin, esimerkiksi puistoihin, kielenopetukseen ja palvelutaloasukkaiden iholle.

Teatterin pariin päädyin aikoinaan huomattuani, että taiteen kontekstissa minun oli mahdollista olla enemmän oma itseni kuin nuorena muuten. Siksikin tuntuu tärkeältä ja vastuulliselta osallistua Loistefestareille ja olla ottamassa nuorten kulttuurituotokset vakavasti.